Kaino, Vieno ... vai Siviä?

Tuulen ääni 

Tuulesta lähtee myös ääni. Itse tuuli ei juurikaan kuulosta miltään, mutta kun ilmavirtauksen eteen tulee este, alkaakin kuulua. Erilaiset esteet synnyttävät turbulenttisen kohinan, jonka taajuusmaksimi ja voimakkuus riippuu esteen halkaisijasta ja tuulen nopeudesta. Mitä paksumpi este, sitä matalampi taajuus ja mitä korkeampi tuulen nopeus, sitä korkeampi taajuus - sama pätee myös toisinpäin.

Vieno-myrsky tuulahteli tallenteen tekemisen aikana lähimmän virallisen mittauksen mukaan noin 7,1 m/s (puuskat 17,9 m/s).

Metsässä on erikokoisia esteitä, siksi humina on kohtalaisen tasaista. Kun tuulta äänitetään, niin mikrofonia lähimpänä olevat äänet kuuluvat luonnollisesti kaikkein voimakkaimmin ja lähinnä mikrofonia on tietysti tuulisuojan pinta. Kuopio ääninä -sarjan ääniä tallennettaessa käytettävän tuulisuojan halkaisija on noin 14 cm, josta laskien (pitkä ja monimutkainen kaava) saadaan tuulen nopeudesta johtuvaksi tuulensuojan aiheuttamaksi turbulenttisen kohinan maksimitaajuudeksi em. 7 - 18 m/s tuulen nopeuksilla 10 – 25 Hz, Äänityspaikalla tuulen nopeus oli vähän alempi, joten spektrissä näkyvät taajuudet ovat nekin vähän alempia.

Vieno-myrskyn spektriä

Kuvassa äärimäisenä vasemmalla on taajuusasteikko, matalimmat taajuudet alhaalla ja korkeat ylhäällä. Aika kulkee vaakasuoraan ja värin kirkkaus kuvastaa äänenvoimakkuutta, punaisen ilmaistessa voimakkainta ääntä. Kuvasta näkee, että hetkittäin punainen väri on voimakkaimmillaan noin 10 - 20 Hz taajuuksilla; mikä on likimain sama, mitä laskemallakin voi saada tulokseksi.

Se, että spektrin alin osa vaimentuu (väri vihertävä tai jopa tumman sininen), johtuu käytetyn virroitus- ja balansointimuuntajan yhteydessä olevasta noin 5 Hz ylipäästösuodattimesta. Siksi alle 5 Hz äänet eivät juurikaan kuulu, eli tässä tapauksessa eivät näy.